Saša, pietarilainen äiti ja vegaani, vetää foodsharing-projektia, jossa yli jäävä ruoka pelastetaan. Nykyään Foodsharing-yhteisöllä on yli 80 000 samanmielistä seuraajaa VKontaktessa.
Miten ajatus projektista syntyi?
Saša: Ruokaa jäi kotona paljon yli. Jos kotona on jotakin ylimääräistä eikä sitä halua heittää pois, siitä voi tehdä ruokaa ystäville ja sukulaisille. Minusta on aina tuntunut pahalta heittää ylimääräistä ruokaa ja tavaroita pois, vaikka en olisikaan tarvinnut niitä. Tuntuu oudolta, että joku koditon näkee nälkää ja toinen heittää ruokaa roskiin. Kun työskentelin lastentarhassa ja opiskelin lasten psykologiksi, siellä jäi paljon ruokaa työpäivän jälkeen, sillä ruokaa valmistettiin aina yli tarpeiden. Yli jäi kokonaisia patonkeja ja avaamattomia elintarvikkeita. Otin mukaani kalaa kissoilleni; leipää ja patonkia otin itselleni. Mutta koska asuimme kahdestaan mieheni kanssa, yhdessä päivässä emme tietenkään syöneet kokonaista patonkia. Annoin leipää kodittomille, mutta se tuntui jotenkin hankalalta, koska kodittomat oli ensin löydettävä. Muutaman vuoden kuluttua kuulin, että Saksassa on foodsharing -ryhmä. Se oli vastaus kysymykseen, mitä ylimääräiselle ruoalle voisi tehdä. Muutaman vuoden päästä, kun VKontakteen tuli tavaranvaihtoryhmiä, ajattelin, miksipä en kokeilisi ruoan jakamista. Niin kaikki alkoi.
Annettavia tuotteita. Kuva: https://vk.com/sharingfood
Onko elämässäsi muita ekologisia tapoja kuin ruoan jakaminen?
Saša: Olen sitä mieltä, että ruoanjakamisliikkeen tai Razdelnyi sborin järjestäjänä oleminen ei tarkoita sitä, että nyt on oltava ekologinen kaikessa. Razdelnyi sborin jäsenet syövät lihaa, enkä minä lajittele jätteitä. Kukaan ei voi yhtä aikaa kirjoittaa runoja, ratkaista matemaattisia tehtäviä ja olla urheilija. Jokainen valitsee oman polkunsa. Yritän suhtautua ekologisesti ruokaan, en heitä sitä pois enkä osta ylimääräisiä elintarvikkeita. Tykkään pukeutua käytettyihin vaatteisiin, se on myös ekologista.
Pidän sisäisen ekologisuuden ajatuksesta, eli että perheessä elettäisiin ekologisesti. Minä yritän järjestää kotini moraalisen ekologian näkökulmasta niin, ettei kotona olisi mitään ylimääräistä eivätkä tilat täyttyisi. Kehon kuunteleminen on myös ekologista.
Onko ekologisen elämäntavan noudattaminen vaikeaa Pietarissa?
Saša: Aloittelijalle, joka haluaa olla ekologinen, se on melko helppoa. Hän voi päättää ostaa ei-kemiallisia arjen tuotteita. Hän menee lähikauppaan ja ostaa sieltä Synergetic-pesuainetta. Se on siinä. Mutta ihmiset, jotka ovat harrastaneet ekologista elämäntapaa pitkään, ymmärtävät, että tuotteiden ostaminen hypermarketeista ei ole ekologista. On parempi tukea paikallisia tuotteita, käydä paikallisilla toreilla, ostaa esimerkiksi venäläisiä tomaatteja tai sinapista ja soodasta valmistettua astianpesuainetta... Jos haluat olla 100-prosenttisen ekologinen kaikessa, se on vaikeaa. Minusta tuntuu, että se on jopa mahdotonta. Erityisesti, jos asuu kaupungissa. Siksi on tärkeää määrittää itselleen ensisijainen kohde ja yrittää pitäytyä säännöissä. Ei saa harmistua, jos unohtaa kauppakassin kotiin. Se ei tarkoita, etteikö voisi ostaa ruokaa illallista varten.
Ilmaista lounasta "ruokaa ilman rajoja" & Triglinki yhteisöiltä. Фото: https://vk.com/edabezgranic_foodsharing
Miksi foodsharing-liikkeestä on tullut niin suuri Pietarissa?
Saša: Hyvin yksinkertaista: ruokaa annetaan täällä ilmaiseksi. Ruoka on kuin ilma. Ilman sitä ihminen ei voi elää. Kun loin ryhmän, monet kirjoittivat minulle, että he näkevät mieluummin nälkää kuin pyytävät joltakin ruokaa ja että venäläiset ovat ylpeitä eivätkä tee sellaista. Mutta nyt kaikki antavat ja ottavat ilman sen kummempia ajatuksia. Monet uskottelevat, että maassamme ja elämässä on kaikki hyvin. Mutta sitten ilmenee, että ruoasta on suurta puutetta! Käänteentekevä hetki oli, kun ihmiset ymmärsivät, että sellaisia ihmisiä on paljon, jotka eivät voi ostaa ruokaa, eikä ruoan noutaminen ilmaiseksi ole häpeällistä. Kun haet ruokaa, kukaan ei naura sinulle.
Minä jouduin ekologisuuden aaltoon. Hanke oltiin suunniteltu alun perin ekohankkeeksi, ei hyväntekeväisyysprojektiksi. Me emme koskaan sano, että annamme ihmisille apua heidän vaikeassa elämäntilanteessaan. Kun ihmiset hakevat ruokaa, he eivät tunne itseään pyytäjiksi. He vain pelastavat sen, mitä ollaan heittämässä pois.
Miten foodsharing-ryhmä kasvoi VKontaktessa?
Saša: Ensin minulle riitti, että ihmiset kuulivat hankkeesta. Määrittelin myös perussäännöt, kuten sen, että pilaantuneita elintarvikkeita ei anneta lahjoitukseen. Minulla ei ollut ollut kokemusta ryhmän johtamisesta ennen tätä, mutta kävi ilmi, että se ei ole niin vaikeaa. Kolmisen kuukautta käynnistyksen jälkeen sain apulaisen. Apulaisten lukumäärä on kasvanut yhteistyökumppaneiden lukumäärän myötä.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia hankkeella on?
Saša: Tärkein tavoite on kehittää ja skaalata projekti. Ihmisiä, jotka heittävät ruokaa pois, on aina paljon. Haluan, että hankkeestamme tulee kuin Avito. Haluan, että kaikki tietävät sen ja antavat ruokaa ja tuotteita nimenomaan meidän alustallamme. Tavoitteemme on, että yksityinen leipomo voi lahjoittaa yhden pullan ja supermarket miljoonia tonneja ruokaa.
Millaisia yhteistyökumppaneita foodsharing-hankkeella on?
Saša: Meillä on nykyään noin sata kumppania. Pandemian aikana jotkin yritykset lopettivat toimintansa tai aloittivat toisessa muodossa. Me emme tee kovin aktiivisesti yhteistyötä hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa, sillä ne kaikki toimivat juridisesti vahvistettujen köyhien kanssa. Me taas työskentelemme heidän kanssaan, joiden on vaikeaa todistaa köyhyytensä juridisesti. Sen lisäksi hyväntekeväisyysrahastojen on suunniteltava toimintaansa, kun meillä saattaa olla tänään 100 kilogrammaa leipää jaettavana ja huomenna ei yhtäkään. Mutta meillä on huollettavia. Lähetämme pysyviä vapaaehtoisiamme tällaisiin perheisiin, jotta voimme taata jatkuvuuden.
Vaikuttiko pandemia ruoan vaihtamiseen foodsharingissä?
Saša: Pandemian pahimman vaiheen aikana jotkut ihmiset antoivat ruokaa heille, joilla oli vaikea tilanne. Oli mukavaa huomata, kuinka ihmiset auttavat toisiaan. Foodsharing-ryhmäläiset kirjoittivat yhteisön seinälle VKontaktessa: "Ostin kymmenen pakkausta ruokaa, lahjoitan..." Oli paljon heitä, jotka kirjoittivat, että ei ole mitään syötävää eivätkä he tiedä, mitä tehdä. Meillä on keskusteluketju "Ruokkikaa". Siitä voi lukea, millaista oli, kun pandemian kiivaimmassa vaiheessa monilla ihmisillä ei ollut ruokaa tai varoja toimeentulon turvaamiseen.
Comentários