Juttelimme Pjotr Levinin kanssa, joka on Izmailovskojen paikallishallinnon kuudennen kokoonkutsumisen edustaja, ekologisuuden sanansaattaja sekä yhteisöjen Rakennustarvikkeiden jakaminen, Lääkkeiden jakaminen ja Rekvizitarium koordinaattori.
Milloin kiinnostuit ekologisesta elämäntavasta ensimmäisen kerran?
Pjotr: En kuvaile elämäntapaani "vihreäksi". Olen tavallinen ihminen, joka välittää itsestään. Pidän itseäni enemmänkin ekologisena egoistina, joka muuttaa ympäristöään siksi, koska se on minusta mukavaa ja koska se hyödyttää muitakin.
Aloitin kansalaisaktivismin vuosina 2010–2011. Sitä ennen en ollut kovin kiinnostunut tästä aiheesta. Vuonna 2010 kaikki muuttui. Minun tuloni kasvoivat huomattavasti, ja pystyin tyydyttämään perustarpeeni. Se oli mahtavaa, mutta aloin miettiä, miten voisin olla hyödyksi ympärilläni oleville.
Aloin lahjoittaa rahaa erilaisiin tilaisuuksiin, ne olivat pieniä liikkeitä. Lopuksi liityin Razdelnyi sbor -liikkeeseen. Sitten huomasin, että ostan itselleni aneita, kun annan rahaa, mutta joku tekee hyviä asioita. Silloin aloin tehdä hyväntekeväisyyttä ja osallistuin liikkeiden toimintaan tavallisena vapaaehtoisena. Kävi kuitenkin ilmi, että sellaisista organisaattoreista, jotka voivat ottaa vastuun prosessista, on kova pula. Siksi minusta tuli melko pian hankekoordinaattori.
Millaisia haasteita olet kohdannut?
Pjotr: Työskentelin aktiivisesti voittoa tavoittelemattomassa järjestössä. Ajan myötä paloin loppuun. Se voi tapahtua kenellä tahansa vapaaehtoisella riippuen tämän sitoutumisesta prosessiin. Tähän liittyy myös sellainen asia, että vapaaehtoiset kehuvat toisiaan. Erityisesti johtaja ymmärtää, kuinka tärkeää se on ja yrittää tukea vapaaehtoisiaan. Tällöin ulkopuoliset tottuvat siihen, että teet kaiken. Ja kun et teekään, sinulle esitetään vaatimuksia.
Aivan kuin olisin jollekulle velkaa. Tämä sammuttaa usein altruistisen asenteen. Tästä myös syntyi minun ekoegoismini.
Kun minulle sanotaan, että minun pitää tehdä jotakin jollekulle, vastaan, että en ole velkaa kenellekään. Teen sen, koska pidän sitä tarpeellisena. Jos se on auttanut sinua, hyvä niin. Näin voin vastustaa ihmisiä, jotka eivät osaa kunnioittaa toisen tekemää työtä. Toinen syy, miksi egoismi on paljon tehokkaampi kuin altruismi seuraava: Kun hyödystä tulee houkuttelevaa suurelle joukolle ihmisiä, ja joku on vain vapaaehtoinen, eikä laatukriteereitä ole, hän voi koska tahansa lopettaa tekemisen ja vain ilmoittaa, ettei halua enää jatkaa. Mutta kun olet itse itsellesi tilaaja, ainoa laatukriteeri on oma tyytyväisyytesi. Et tee itsellesi pahaa. Oman itsensä suojelu ja rehellisyys itseään kohtaan auttaa saavuttamaan parempia tuloksia.
Liittyykö ekoegoismi ekologiaan? Mikä on tämän prosessin syvällinen motivaatio?
Pjotr: Planeetta pärjää erinomaisesti antropogeenisen tekijän kanssa, eikä sille tapahdu mitään. Kun me ylipäätään puhumme ekologisista ongelmista, ongelmat eivät ole planeetan ongelmia, vaan ainoastaan ihmisen. Kaikki elämämme aikana käyttöön ottamat tapamme liittyvät ainoastaan meidän elämäämme. Siksi aloitin yksinkertaisesti siitä, että kun grillasin rannalla ja siellä oli likaista, enkä pitänyt siitä. Niin maailmankatsomukseni muuttui vähitellen, ja sain siitä yhtä enemmän uutta tietoa. Me aloitamme usein jostain tyhmistä asioista, tai ne tuntuvat minusta ainakin nyt tyhmiltä, kun minulla on se tieto, mitä minulla on. On mahdollista, että se, mistä nyt puhun, tuntuu minusta taas tulevaisuudessa tyhmältä. Ihmiselle on tyypillistä kompuroida. Meillä ei ole kaikkea tietoa, ja kaikkein tärkein, mitä meillä jo on, saattaa osoittautua valheeksi. Mehän emme tiedä, mitä varten ihminen on olemassa. Ehkä me olemme olemassa bakteerien monistamista varten? Vain välivaihe... Jos puhutaan motivaatiosta, niin minä yksinkertaisesti pidän itse prosessista. En lajittele roskia siksi, että se on oikein tai väärin. Lajittelen niitä siksi, että se ei ole vaikeaa vaan kaiken kaikkiaan hauskaa. Nyt olen melko laiska, ja yritän olla muodostamatta roskia, koska silloin on mentävä viemään niitä jonnekin. Sitä en halua. Mieluummin lopetan jätteiden muodostamisen. Minulla on silloin helpompaa, ja säästän aikaa ja resursseja.
Mitä haluaisit sanoa heille, jotka vasta pohtivat ekologisen elämäntavan aloittamista?
Pjotr: Haluaisin kertoa omasta henkilökohtaisesta päätöksenteon hierarkiasta. Hierarkian perusteena minulla on turvallisuus ja ihmiselämä. Jos kuolen, millään muulla ei ole sen jälkeen väliä. Jos sairastun vakavasti, silloinkaan ei ole hyvä. Toinen on nautinto. Terveys ja turvallisuus ovat fyysisiä ulottuvuuksia, mutta nautinto on psykologista. Esimerkiksi aamuisin juon kahvia, ja tämä rituaali tuo minulle nautintoa. Vaikka kahvi ei olisikaan kovin hyvää, tärkeää on itse prosessi. Jos unohdan aamulla ottaa oman kahvikuppini mukaan, voin rauhassa juoda kahvia kertakäyttökupista. En ota kantta, koska se on ylimääräinen. Mutta otan kompostoituvan paperimukin ja juon kahvin, sillä jos en juo sitä, en voi hyvin ja kärsin. Mukista voin tehdä sitten esimerkiksi taimialusen. Vasta sitten voidaan arvioida toimien ekologisuus. Turvallisuus, nautinto, ekologisuus. Perusajatus on erittäin yksinkertainen. Jos et halua lajitella jätteitä 50 lajiin, älä lajittele. Lajittele vain paperiroskat. Tee vain sitä, mikä antaa sinulle nautintoa ja tyydytystä.
Comments