top of page

Natalja Menkova: Ekologisen liikkeen puolestapuhuja

Päivitetty: 25. huhtik. 2023


Natalja on ekopuhuja ja Razdelnyi sbor -liikkeen koordinaattori.



Miten ympäristötietoisuutesi sai alkunsa?


Natalja: Tieni ympäristötietoisuuteen alkoi noin vuonna 2013. Se alkoi tavallisista asioista: muovin ja paperin lajittelusta. Työskentelin tuolloin toimistolla ja kävi selväksi, että käytämme erittäin paljon paperia ja heitämme sen vaan jonnekin. Toimisto sijaitsi onnellisten sattumusten vuoksi toimivassa Otkrytoje prostranstvo -projektissa, ja siellä oli todella paljon ympäristöhankkeita, muun muassa Razdelnyi sbor ja Musora.Bolše.Net, joihin tutustuinkin. Olin heihin yhteydessä, ja he kertoivat, että toimistoon voidaan laittaa keräyslaatikko paperijätteitä ja muovipulloja varten. Se ei vaadi minkäänlaisia laitteita eikä erityisiä lisenssejä. Kun laitoimme lajitteluastian toimistoon, oli selvää, että oli kirjoitettava ohjeet. Tyyliin: hyvät ystävät, tänne voi laittaa tätä, tätä ei saa, sillä se ei valitettavasti täytä kierrätyspaperin kriteereitä. Sama piti kirjoittaa muovin osalta. Keräyslaatikoita piti silti tarkastaa jatkuvasti, eikä lajittelu toiminut itsenäisesti. Silloin ymmärsin, että pelkät käytännön tavat eivät riitä minulle. Päädyin luennolle, jonka järjesti Musora.Bolše.Net. Kyseessä oli miniluento liikkeen koordinaattorille annettavasta avusta, miten kampanjoita järjestetään, mitä niitä varten on tehtävä, mistä aloitettava, kenen kanssa on tehtävä yhteistyötä jne. Tämän pienen kurssin avulla ymmärsin, mitä on tehtävä.


Miten olet järjestänyt kaiken oman kotitaloutesi osalta?


Natalja: Kun asuu yksin, sitä on vaikea sanoa kotitaloudeksi. Aloin asua puolison kanssa vuonna 2018. Siihen mennessä minusta oli jo tullut vankkumaton jätteiden lajittelija, ja siksi kaikki alkoi siitä, että selitin asian tärkeyden. Puolisoni tiesi, että tällaista on olemassa, mutta hän ei ollut koskaan tehnyt sitä. Mieheni eettisiltä arvoiltaan hyvin samanlainen kuin minä ja rakastan häntä todella paljon. Siksi siirryimme ongelmitta korkeammalle tasolle: me emme vain tuo kotiin pakkausta ja sitten vie sitä kierrätykseen, vaan vähennämme kulutusta kokonaisuudessaan.


Missä kohdallasi menee raja siinä, millaisen panoksen olet valmis antamaan?


Natalja: Erityistä ponnistelua ei mielestäni tarvita. Se on ristiriidassa teorian ja järkevyyden kanssa. Kaikkien ekotekojen on tultava itsestään. Jos ne eivät tule, mieti, miten niistä voisi tehdä mukavampia. Meidän perheessämme mietitään nyt, mitä jatkuville biojätteille pitäisi tehdä. Ostimme ensin jätemyllyn, jolla tunkea kaiken viemäriin. Mutta ymmärsimme, että tämä ratkaisu ei ole täysin mukava. Se moukaroi putkea jopa meidän suuressa kerrostalossamme, eikä sitä voisi tehdä historiallisessa keskustassa. Tällaisesta arkisesta asiasta yritän tehdä niin, että biojätteessä on vähemmän vettä. Jos jotain on kuorittava, yritän pestä jo kuorittuja hedelmiä, enkä heti kastella niitä vedellä. Näin säästän resursseja, mutta etsin edelleen ratkaisua biojätteille.


Miten omat tapasi ovat muuttuneet yhteisön johtajuudeksi?


Natalja: Aloin tehdä vapaaehtoistyötä Razdelnyi sborin kampanjoissa, sitten menin koordinaattorin luokse ja sanoin: "Missä voin auttaa? Millä jätteiden keräyksen alalla minun apuani tarvitaan?" Joskus autoin kierrätettävän jätteen purkamisessa. Osallistuin siivouksiin yhdessä Musora.Bolše.Net-liikkeen kanssa. Silloin he puhdistivat rantoja Morskije vorota -kunnan lähellä. Kyseessä on Dudergofskin kanava. Osallistujat joivat usein teetä yhdessä ja keskustelivat. Vähitellen siitä tuli kasvatusta. Minulla oli jotain, josta puhua niiden vastustajien kanssa, jotka pelkäävät lajittelua ja pitävät sitä ylipäätään järjettömänä ja sanovat, että kaikki heitetään kuitenkin pois ja niin edelleen. Minä halusin päästä juttelemaan tällaisten ihmisten kanssa ja vakuuttaa heidät uudelleen, kertoa heille, että se on tärkeää, ja kertoa omista henkilökohtaisista esimerkeistäni.


Kertoisitko tarkemmin omasta ammattitoiminnastasi ekokasvatuksen parissa?


Natalja: Kun minulla oli jo paljon kokemusta keräyskampanjoista ja siivouksesta, koin tärkeäksi jakaa saamani tiedot niiden ihmisten kanssa, jotka eivät olleet vielä kokeilleet sitä. Halusin selittää, mistä aloitin, mikä oli vaikeaa ja millaisen ratkaisun olin löytänyt. Musora.Bolše.Net-liike järjesti kurssin ekopuhujille, ja minä ilmoittauduin sille. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Sen seurauksena liityin Ekospeaker-hankkeeseen asiantuntijana. Hanke on suunnattu erilaisten yleisöjen ekologiselle valistamiselle. Minun yleisööni kuuluvat aikuisten kotitaloudet ja ikääntyneet. Pidän lisäksi tunteja kouluissa. Lisäksi yritän vaikuttaa elintarvikkeiden tuottajiin ja opettaa heille, että tuotteet myytäisiin kierrätettävässä pakkauksessa. Näin tapahtui Petmolin kanssa, kun he vaihtoivat 5-muovin 6-muoviin. Erittäin pitkien... monien kirjeiden jälkeen Petmol teki pakkauksen, joka on helppo jakaa kolmeen osaan: korkki on oma yksikkönsä, folio on metallia, paperi irtoaa liimasta, ja itse purkki on 5-muovia. Sen ovat ottaneet käyttöön myös muutamat muutkin tuottajat.



Ekopeli «Lajittele, älä heitä» projektista «Ecospeakers»


Palataanpa Musora.Bolše.Net-liikkeeseen. Kerro organisaation rakenteesta. Kuinka paljon teitä on, miten ihmiset liittyvät teihin, kuinka joustava organisaatio on?


Natalja: Musora.Bolše.Net-liikkeellä on kaksi projektia. Ensimmäinen on Prokatšai ecolife. Se on oikea hanke silloin, kun sinulla ei ole lainkaan tietoa ekologisuudesta eikä kokemusta yhteistyöstä. Aluksi ymmärrät, että tarjontaa ja hankkeita on erittäin paljon, ja sinun on vain liityttävä johonkin. Jos sinulla herää Prokatšai ecolife -hankkeen ja menestyksekkäiden käytäntöjen jälkeen halu kertoa ihmisille siitä, mitä voi kokeilla, mihin suuntaan voi kehittyä sen jälkeen, kun tietty taso on saavutettu, niin suosittelen käymään kurssimme Ekospeaker. Siellä voi hiljalleen kartuttaa ekologista tietämystä ja käytäntöjä ja osallistua julkisiin esiintymisiin. Näin voit jakaa kokemuksiasi ja kertoa muille, että se ei ole mitenkään kamalaa. Meihin voi liittyä myös sosiaalisen median ryhmässä.


Millaisia muutoksia mielestäsi tarvitaan nyt ympäristötietoisuuden levittämisessä, jotta kehitys oli entistä intensiivisempää?


Natalja: Haluaisin, että ihmiset eivät olisi niin laiskoja. Ei ole vaikeaa muuttaa tapoja vähitellen. Mutta voin sanoa myös itsestäni, että on yksi asia istua sohvalla ja miettiä, että huomenna alan laihduttaa, lajitella ja harrastaa joogaa, ja on toinen asia tehdä näitä asioita jatkuvasti. Minä myös haluaisin, että ihmiset uskoisivat enemmän siihen, että heidän ponnistelunsa tuovat hyötyä. Sillä juuri tässä asiassa ihmisten ei tarvitse olla täydellisiä, ei tarvitse kerätä 20 eri jätelajia kotona. Silti heidän ponnistelunsa ovat tärkeitä, parempi kuin istua kotona ja olla tekemättä mitään.


Jos puhutaan valtiollisesta säätelystä, niin minä puhun sen puolesta, että kierrätettäviä pakkauksia käyttävien tuottajien tukijärjestelmää kehitettäisiin. Että lineaarisuus katoaisi kokonaan: me toimitimme jonnekin raaka-aineen, laitoimme sinne tuotteen, sitten tuotteen haki kuluttaja, ja pakkaus heitettiin jonnekin. Sitä varten on ehdottomasti muutettava lainsäädäntöä, ja sitä varten tarvitsemme ekoaktivistien ja ekologisten puolueiden edustuston lainsäädäntöelimiin.

Meidän on siirryttävä sille tasolle, jossa voidaan muodostaa jonkinlainen poliittisen osallisuuden ja lainsäädännöllisen edustuston muoto. Asioita on kerääntynyt, ja ne on nyt vain ratkaistava. Aivan kuin valtio liittovaltion tasolla olisi asettanut tämän tavoitteen, mutta me lähestymme sitä häilyvästi. Tie, jonka monopolien luominen meille toi, ei ole vielä tuonut suurta edistystä tai apua. Jos laskeudutaan väestön tasolle, veronmaksajan ja kuluttajan tasolle, siellä voivat toimita järkevät toimintatavat. Jos minä kuluttajana palautan prosentin tavaran hinnasta palauttaessani pakkausta ja ymmärrän, että se on kannattavaa, niin väestö alkaa lajitella jätteitä erittäin innoissaan. Tällaisia viestejä meillä ei vielä ole, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Minä haluaisin, että alkaisimme keskustella. Mutta siihen tarvitaan puuttumista valtion ja lainsäädännön tasolla. Ihanteellisessa tapauksessa meillä olisi jokaisessa lainsäädännöllisessä kokouksessa ekologisuutta edustava ehdokas tai ekologinen puolue, joka kertoisi, että metsien ennallistamiseen tarvitsemme tällaisen ohjelman, jätteiden käsittelyä varten meidän on otettava tällaisia askelia, ja eläinten suojelemiseksi meidän on ryhdyttävä tällaisiin toimiin. Haluaisin myös kuulla siitä useammin, eikä pelkästään nyt.


Comentários


bottom of page