Karina Ivtšenko on Musora.Bolše.Net-järjestön johtaja, ekologisuuden sanansaattaja ja ekotapahtumien järjestäjä
Valokuva henkilökohtaisesta albumista
Miten aloit omaksua ekologisen elämäntavan arvoja, ja millaisia ekologisia elämäntapoja sinulla on?
Karina: Olen aina rakastanut luontoa. Asuimme omakotitalossa kylässä lahden rannalla. Me hoidimme tonttia talon ympärillä, kasvatimme kasviksia, hedelmiä ja kukkia. Minusta on kamalaa roskata, kaataa puita tai katkoa kukkia. Äiti on opettanut lapsuudesta asti lajittelemaan roskat. Orgaaniset jätteet keräsimme kompostiin. Vuonna 2014 olimme mieheni kanssa Italiassa. Asuimme italialaisen naisen luona, joka kertoi meille roskien lajittelujärjestelmästä, näytti ja opetti meitä lajittelemaan oman esimerkkinsä johdolla. Kun saavuimme Pietariin, mietimme, miksi emme voisi lajitella jätteitä täällä. Aloimme etsiä mahdollisuuksia aloittaa roskien lajittelu kotona. Kaupungissa oli silloin erittäin vähän kierrätyskontteja ja keräyspisteet olivat todella kaukana. Kerran kuukaudessa kaupungissa järjestettiin raaka-aineiden keruuta, ja aloin osallistua niihin vapaaehtoisena. Kolmessa–neljässä kuukaudessa minusta tuli lajittelun asiantuntija. Näin sain ensimmäisen perustavanlaatuisen tottumuksen: jätteiden lajittelun.
Resurssien säästäminen on minulle melko luontaista. Lapsuuteni kodissa ei ollut vesijohtoa, vaan me haimme vettä vesipostista, joka oli kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kodistamme. Veden säästäminen oli jokapäiväistä.
Myöhemmin sain kuulla, että on olemassa yhteisöjä, jotka vaihtavat tavaroita. Aloin ostamaan suurimman osan tavaroista muilta ihmisiltä ja kirpputoreilta. Minulle se on ollut tavallista lapsuudesta asti, koska sukulaiset antoivat meille usein tavaroita. Sen jälkeen aloin ajatella kulutuksen vähentämistä ja vaihtaa kertakäyttöiset tavarat uudelleen käytettäviin. Nykyään minulta ja mieheltäni tulee erittäin vähän roskia: kuukaudessa suunnilleen kaksi 400 gramman muovipussia, lopun annamme kierrätykseen tai kompostoimme. Yritämme pienentää myös kierrätykseen menevien jätteiden määrää. Yleensä sitä jää suuri muovipussillinen, jonka Ekotaksi-palvelu vie kerran kolmessa-neljässä kuukaudessa pois.
Minä ja mieheni emme halua kuluttaa. Olemme uuden sukupolven edustajia, jotka eivät pyri ostamaan asuntoa, huonekaluja, autoa ja muita vastaavia. Sellainen on meille vierasta. Vuokraamme kaiken tarpeellisen, emme osta turhaa. Rahat käytämme koulutukseen ja matkustamiseen. Joskus tulevaisuudessa hankimme talon maalta, mutta pyrimme sielläkin minimalismiin.
Kertoisitko tarkemmin roskien minimoinnista?
Karina: Se tulee kokemuksen myötä. Meillä se kesti 5–6 vuotta. Tärkeää tässä on se, että olemme kasvissyöjiä. Suurin osa jätteistämme on orgaanisia. Liha-, kala- ja maitotuotteista muodostuu paljon pakkausjätteitä. Biojätteet viemme säännöllisesti maalle vanhempiemme luokse. Kerään hedelmiä, vihanneksia, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä omiin pusseihin.
Ryhdyin kasvissyöjäksi vuonna 2015, mieheni siirtyi kasvissyöntiin vähitellen. Ajan myötä olemme jättäneet pois maitotuotteet, jugurtin ja juustot. Emme siirtyneet biojätteiden lajitteluunkaan yhdessä hetkessä. Säilytämme biojätteitä yleensä kuukauden, puolitoista pakkasessa erityisessä lokerossa tai erityisessä kylmälaukussa, eikä niistä tule hajuja. Lopuksi viemme jätteet maalle vanhempien luokse.
Mikä tukee ja innostaa teitä: kirjat, elokuvat, ihmiset?
Karina: Katson harvoin ekologisuudesta kertovia elokuvia. Muista hyvin erään elokuvan, jossa perhe osallistui kokeiluun, miten elää ilman öljyä. Luen myös kirjoja vähän, vaikkakin "Zeljonyi driver" innoitti minua alkumatkallani. Saan paljon tietoa ylipäätään: luen artikkeleita, vaihdan tietoa kollegoiden kanssa ja saan tieto työpaikaltani.
Mutta minulla on sisäinen tuki. Ymmärrän selvästi, miksi teen tämän. Minä yksinkertaisesti pidän siitä, enkä tarvitse siihen ulkoisia tekijöitä. Minä en edes välittänyt siitä, kun en saanut aluksi tukea mieheltäni tai vanhemmiltani. Minä olen johtaja. Tärkeintä on uskoa omaan asiaansa.
Mikä motivoi sinua eniten ekologisuudessa?
Karina: Todelliset ekologit. Egoistiset ekologit tekevät kaiken itseään varten. Planeettaamme ei tarvitse pelastaa. Se on ollut miljardeja vuosia ennen meitä ja tulee olemaan meidän jälkeemme. Minulle tärkeintä on tiedostamisen hetki. Ymmärrän, että tekoni voivat johtaa haitallisiin seurauksiin, mutta hallitsen tilanteen ja voin korjata sen. Vaihdamme mieheni kanssa kahden vuoden välein asuntoa. Joka kerta käymme läpi tavaramme ja annamme ylimääräiset pois. Se antaa motivaatiota olla ostamatta ylimääräistä ja jättämään vain sen, mikä mahtuu yhteen muuttokuormaan. Minua motivoi myös rahan säästäminen. Tuhlaan rahaa mieluummin matkustamiseen ja kouluttautumiseen. Opiskelemme mieheni kanssa hyvin usein, ja matkustelemme paljon. Tuttavamme hämmästelevät sitä, että meillä on tavanomainen keskipalkka ja saan pienen korvauksen yhteisöllisestä toiminnastani, mutta silti voimme lähteä kolme kertaa vuodessa lomalle pelkästään siksi, että emme osta mitään ylimääräistä.
Miten päädyit Musora.Bolše.Net-järjestöön, ja miten polkusi järjestössä on kehittynyt?
Karina: Kun osallistuin kampanjoihin, juttelin paljon ihmisten kanssa. Halusin jakaa tietämystä ja järjestää luentoja ja tunteja. Olen pitänyt esiintymisestä aina kouluajoista saakka. Sitten kuulin Musora.Bolše.Net-järjestöstä. He palkkasivat henkilöitä, jotka olivat valmiita pitämään luentoja ja esiintymään. Vierailin yhdellä luennolla, ja sitten pidimme yhteisen luennon kollegan kanssa. Saimme hyvää kokemusta ja hyvää palautetta. Erikoistuin "Esitelmiä aikuisille" -alaan, myöhemmin aloin järjestää itsenäisesti tapahtumia ja koordinoimaan Ekospeaker-hanketta. Vuodesta 2018 alkaen olen tehnyt ahkerasti apurahahakemuksia. Minulla on rakenteellinen ajattelutapa. Pidän ajatusten pilkkomisesta. Siksi apurahahakemusten kirjoittaminen on ollut minulle melko yksinkertaista ja selkeää. Olen saanut muutamia apurahoja. Edellinen johtaja päätti lähteä ja ehdotti minulle, että minä alkaisin järjestön johtajaksi. Otin vastaan johtotehtävän vuonna 2019. Siirryin vapaaehtoisesta järjestön johtajaksi kolmessa vuodessa.
Comments